9,5h lento tuntui aivan ikuisuudelta kun oli inhottava turbulenssi. Kesti 1,5h nousussa ennenkuin lentoemännätkään pääsi tarjoilemaan. Ei tullut meillä kummallakaan lennon aikana juurikaan nukuttua. Onneksi oli tv mistä katsoa elokuvia ja mahdollisuus makuuasentoon peiton ja tyynyn kera.
Onneksi perille päästiin turvallisesti ja alettiin miettii millä päästäisiin Bankogista - Koh Samuille. Lentoasema metrolle mentessä päädyttiinkin jonkun miehen kojulle joka myi lippuja ja saatiin bussiliput Koh Samuille. Kello oli vasta 9.00 aamulla, ja meillä uudet 9,5h ennenkuin bussi lähtee kohti lopullista kohdetta. Kamat katoon ja Bankogin juna-asemalle.
Illalla päästiin sitte lähtemään kappas vaan tunteroinen liian myöhään. Heti bussiin menntessä korvatulpat päähän ja nukkumaan odottihan meitä 16h reissu. No eipä siitäkää mitään tullu kun tuntui että bussi kirjaimellisesti kaatuu.
Juuri kun luultiin että saavuttiin laivasatamaan josta 2h laiva matka Samuille nii ei. Taas joku turistien kaupittelu paikka oli kyseessä. Saatiin tieto että ollaan myöhästytty ensimmäisestä laivasta ja että seuraavalla mennään joka tulee tunnin päästä. Hypättiin taas uuteen bussiin ja eikun matka jatkuu.
(Tältä meidän ilmeet näytti uuden bussin kyydissä. Ei hymyilyttäyt)
Siinä bussimatkassa menikin reilutunti mutta uni kyllä tuli. Jes, perillä satamassa ja heti pääsy laivaan. Auringon otot ja maisemien ihastelut sai ajan kulumaan laivassakin. Kohta perillä.
(Perillä ollessa hypättiin lavataksin kyytiin ja eikun Lamaille. Oli sen verran kamaa että piti tällästä kikkakolmosta käyttää matkalaukkuun.)
Lamaille päästessä päätettiin vähän "säästää" ei ainakaan hermoja kun muisteltiin asunon olevan aivan isontien varressa mutta sinne olikin matkaa. Tiet kuoppaisia ja niin monta painavaa laukkua kannettavaksi. Puolessa välin matkalaukun renkaatki sanoivat itsensä irti ja mureni matkan aikana. No perille kuitenkin päästiin!
Onneksi perille päästiin turvallisesti ja alettiin miettii millä päästäisiin Bankogista - Koh Samuille. Lentoasema metrolle mentessä päädyttiinkin jonkun miehen kojulle joka myi lippuja ja saatiin bussiliput Koh Samuille. Kello oli vasta 9.00 aamulla, ja meillä uudet 9,5h ennenkuin bussi lähtee kohti lopullista kohdetta. Kamat katoon ja Bankogin juna-asemalle.
Siellä tehtiin oma pikkuleiri nurkkaan jossa ei ollut väkeä, istuma paikoista ei ollut mitään puhetta. Kaikki oli varattuja joko matkalaukuille tai perheen pienimmille. Ensimmäiset tunnit vierähti ihan kivasti, sitten alkoi helvetti kun molempia väsytti kun ei kovin montaa tuntia unta takana.
Siinä vuorotellen nuokuttiin ja päätettii että mennän ulos kamojen kanssa.
Ulkona hengaillessa tuli sitten se todellinen tunne että täällä me nyt ollaan. Hetken siinä istuskeltiin ja nautittiin lämmöstä. Sitten huomattiin että ne juna-asemma spurgut päivysti meidän kamoja, vuorotellen puhuivat kieltään ja yksi kerrallaan kierteli aivan laukkujen vieressä.
Ei muutako takaisin sisälle nuokkumaan.
Juuri kun luultiin että saavuttiin laivasatamaan josta 2h laiva matka Samuille nii ei. Taas joku turistien kaupittelu paikka oli kyseessä. Saatiin tieto että ollaan myöhästytty ensimmäisestä laivasta ja että seuraavalla mennään joka tulee tunnin päästä. Hypättiin taas uuteen bussiin ja eikun matka jatkuu.
Siinä bussimatkassa menikin reilutunti mutta uni kyllä tuli. Jes, perillä satamassa ja heti pääsy laivaan. Auringon otot ja maisemien ihastelut sai ajan kulumaan laivassakin. Kohta perillä.
Lamaille päästessä päätettiin vähän "säästää" ei ainakaan hermoja kun muisteltiin asunon olevan aivan isontien varressa mutta sinne olikin matkaa. Tiet kuoppaisia ja niin monta painavaa laukkua kannettavaksi. Puolessa välin matkalaukun renkaatki sanoivat itsensä irti ja mureni matkan aikana. No perille kuitenkin päästiin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti